Klikkaa Smartumin sivustolle Top bar icon a0959d54d92197ed4e79ef43d3978da1984be5fa6f6809ff14908a4cc92f9ec1 Top bar logo 53b61cbb6b854e6ec59fdf3d3482a6f5647563cea0ec3044d53a631d3e3bbc39
Blogit

Astu Stageen

Aitoa asiaa hyvinvoinnista. Seuraa, osallistu, innostu, bloggaa ja rokkaa. Tarkkaile katsomosta tai nouse itse lavalle!

(Joulu)pöydän antimia

Kirjoitanpa minulle ah niin rakkaasta aiheesta: ruoasta. En siitä, mitä ruokaa tein eilen (en mitään, söimme edellisen päivän tähteet). Enkä siitä, kun sorruin minäkin tekemään tuota kuuluisaa avokadopastaa. Vaan kirjoitan muiden tekemästä ruoasta. No, osallistuin siihen minäkin, nimittäin kirjoitan perinteisestä Smartumin joululounaasta.

Joululounas on meillä järjestetty niin kauan kuin itse olen ollut talossa, ja paljon pitempäänkin. Periaatteena on se, että kokoonnumme kaikki ennen joulua yhteiselle lounaalle, johon jokainen tuo jotain. Viisi vuotta sitten ensimmäisellä lounaallani meitä työntekijöitä oli hieman yli kymmenen, ja pöytä sen mukainen: muutama laatikko, kinkkua, kalaa, perunaa ja joulutorttuja. Nyt meitä on melkein 40, ja pöytä tosiaan sen mukainen!

Olet(ko) mitä tuot

Ajattelin aluksi ottaa näkökulmaksi sen, mitä pöytään tuotu herkku kertoo tuojastaan. Mutta joulu on siitä jännä juttu, että se hieman vääristää asioita. Vai kertooko silli tai graavilohi tuojastaan, että tämä pitää uimisesta? Tai tykkääkö joulutorttujen tuoja katsella tähtitaivasta? Entä onko henkilö, joka tuo sinappia ja marmeladia, täynnä vastakohtia? Ehkä ei, sillä perinteisen joulupöydän tarjoilut ovat aika kiveen kirjoitettuja. Listaa katsoessa olisimme kaikki kovin konservatiivisia ja perinteitä kunnioittavia. Uskallan kuitenkin väittää, että meistä löytyy aika monta muuta luonteenpiirrettä.

Tunnetko kollegasi?

Mikä parasta, onneksi minun ei tarvitse analysoida työkavereitani lounaspöydän antimien perusteella. Vaikka joululounaan tunnit onkin pyhitetty yhteiselle ajalle, jolloin jopa puhelimiin on laitettu vastaajat päälle (kerran vuodessa tämä sallittakoon, pahoittelut sinulle, jos juuri tuolloin yritit ottaa yhteyttä! Soitimmehan kuitenkin takaisin?). Ja vaikka istumme kaikki samassa tilassa toimistomme ”torilla” ja juttelemme niitä näitä, joku työstä, toinen koirastaan, kolmas joulunvietostaan. Niin voin ilokseni sanoa, että näitä hetkiä (tosin ilman puhelimiin vastaamattomuutta!) on joka päivä. Joka päivä toriltamme kuuluu naurua, naljailua, puhetta, huutoa ja astioiden kilinää. Joka päivä joku kertoo itsestään, työstään, perheestään tai koirastaan jotain uutta, tai vanhaa, mutta kiinnostavaa. Joka päivä opin tuntemaan työkavereitani taas vähän paremmin. Tiedän lasten lukumäärät, koirien nimet, kotikunnat, naapurien toilailut, harrastukset. Opin, kuinka oravan saa häädettyä ikkunan välistä tai kuinka diesel-autoon ei kannata tankata bensaa. En yhtään ihmettele, miksi kahvitauot ovat lakisääteisiä: tunnen työkaverini muutenkin kuin vain työnsä ääreltä. Se tekee työstäkin paljon antoisampaa. Kiitos siitä!

Kiva on päästä hetkeksi lomailemaan, mutta kiva on tulla ensimmäiselle joulun jälkeiselle aamukahvillekin. Luvassa on takuulla yllättäviä tonttutarinoita.

Ihanaa joulun aikaa kaikille!

Satu

Lue myös nämä