Klikkaa Smartumin sivustolle Top bar icon a0959d54d92197ed4e79ef43d3978da1984be5fa6f6809ff14908a4cc92f9ec1 Top bar logo 53b61cbb6b854e6ec59fdf3d3482a6f5647563cea0ec3044d53a631d3e3bbc39
Blogit

Astu Stageen

Aitoa asiaa hyvinvoinnista. Seuraa, osallistu, innostu, bloggaa ja rokkaa. Tarkkaile katsomosta tai nouse itse lavalle!

Juoksuaika

Tunnetko yhtään ihmistä, joka olisi saanut itseään fyysisesti parempaan kuntoon kuntokuurikirjan avulla? Minä en tiedä yhtäkään, mutta päätimme mieheni kanssa koettaa. Joulupukki toi suklaata ja juoksuoppaan. Olemme toki juosseet, uineet ja pyöräilleet ja jopa osallistuneet triathlonin kokeilumatkalle, mutta molempia alkoi jossain vaiheessa kiehtoa puolimaratonin suorittaminen. Tykkäämme nimittäin mittaamisesta ja tavoitteista. Asioilla pitää olla dead-line, joku päivämäärä, joka kannustaa pysymään suunnitelmassa.

-24 on hankala sää lenkkeillä. Tekisi mieli juosta lämpimikseen, mutta ei välttämättä jaksa.

Minulle itse asiassa kävi niin kuin monelle käy: kun kolmekymmentä vuotta napsahti mittariin, juoksuaikani alkoi. Koskaan aikaisemmin en ollut halunnut juosta metriäkään. Tämän sanoin pari viikkoa sitten tallin nuorille hevosammattilaisillekin, jotka eivät voineet sitten millään käsittää, miksi joku haluaa juosta. ”Ihminen haluaa juosta sitten, kun hänellä on paikka, mistä hän haluaa äkkiä pois”, tuumasin. Ei kaksikymppisellä vielä ole sellaista. Mutta kun lapset ovat syntyneet, elämä on jysähtänyt aloilleen ja työt stressaavat, mikään ei ole niin ihanaa kuin juokseminen. Tässä yhteydessähän kuuluu sanoa näin. Oikeasti kyllä tiedän, että moni asia on ihanampaa, kuten perunalastut, pötkötys ja punaviini. Silti nelikymppiset kansoittavat puoli- ja täysmaratonit.

Juoksemisen flow

Parhaimmillaan juostessa pääsee flowtilaan. Se on sitä, ettei pistä, purista eikä ahdista ja juostessaan huomaa miettivänsä ihan muita asioita kuin juoksemista. Päästäkseen siihen pitää kuitenkin antaa vähän pistää ja ahdistaa, koska kunto kasvaa vain itseään ylittämällä. Olen sitä mieltä, että puoli tuntia on raja. Kun sen jaksaa hölkätä, jaksaa toisenkin mokoman ihan helposti. Ensikertalaiselle puoli tuntia on silti aika pitkä aika.

Viime kädessä minulle ainoa syy juosta on se, että pystyisin ja ennen kaikkea jaksaisin ratsastaa paremmin. Lisäksi juostessa saa olla ihan yksin. Emme voi käydä lenkillä mieheni kanssa yhdessä jo ihan siksikin, että 2- ja 5-vuotiaita lapsia ei voi jättää kotiin keskenään. Toinen syy on se, että mieheni on minua 30cm pidempi. Meillä ei ole samaa juoksurytmiä, koska joutuisin tolppakintuillani pinkomaan hänen perässään kuin viimeistä päivää.

Tarrakannustusta

Mieheni siis laati meille joululahjaksi ostamamme kirjan perusteella treeniaikataulun. Viikkoreeniin kuuluu kaksi keskivartalon lihaskuntotreeniä viikossa ja minun osaltani ne tulevat ratsastuksesta. Teimme jääkaapin oveen samanlaisen treenitarrakalenterin meille kuin millaiset lapsillamme on. Jokaisesta treenistä saa laittaa yhden tarran.

Jos jossain vaiheessa kyllästymme juoksemaan ja jumppaamaan, ajattelimme voivamme helpottaa treeniohjelmaa. Näinhän voi tehdä, kun on kaikesta vastuussa vain itselleen. Sitten niitä tarroja voi itselleen laittaa samoista syistä kuin lapsetkin laittavat; eli jos osallistuu yhteisiin kotitöihin tai onnistuu käymään pissalla pöntöllä.


Onhan se nyt kuitenkin kaikille perheenjäsenille hyvä homma hallita nuo asiat. Työ ennen hupia.

Lue myös nämä