Klikkaa Smartumin sivustolle Top bar icon a0959d54d92197ed4e79ef43d3978da1984be5fa6f6809ff14908a4cc92f9ec1 Top bar logo 53b61cbb6b854e6ec59fdf3d3482a6f5647563cea0ec3044d53a631d3e3bbc39
Blogit

Astu Stageen

Aitoa asiaa hyvinvoinnista. Seuraa, osallistu, innostu, bloggaa ja rokkaa. Tarkkaile katsomosta tai nouse itse lavalle!

Kun kroppa menee ylikuntoon

Tällä kertaa halusin tulla kirjoittamaan tänne rehellisen tekstin siitä, missä itse menen tällä hetkellä.Olisin halunnut tulla hehkuttamaan ihania viileneviä syysiltoja ja sitä, kuinka otollisia ne on lenkkeilylle. Mutta kun oma elämä on siinä pisteessä, että liikunta on kokonaan kielletty, ei tunnu reilulta tulla hehkuttamaan liikunan ilosta tänne. Ylikuntokin on hyvin yleinen tila ja hiipii kuntoilijan luo monesti aika huomaamatta. Mulle kävi juuri näin.

Nyt kun ajattelen mennyttä vuotta viime syksystä tähän päivään, en toisaalta ihmettele sitä, että olen tässä tilanteessa juuri nyt. Suurin osa viime syksyn blogiteksteistäni hehkuttaa kevyttä oloa, dieettiruokaa ja liikuntaa. Mun kohdalla kävi tosin niin, että vaikka dieetti loppui se jäi silti ikään kuin päälle. En punninnut ruokiani enää, mutta ajattelin jokaikisen ruokani dieettirungon mukaan. Samaan aikaan treenasin kuusikin kertaa viikossa, kävin töissä, tapasin kavereita ja nukuin ihan liian vähän. En olisi ikinä itse uskonut sitä, että olen ylikunnossa. Tai edes voisin mennä ylikuntoon.

Mun kohdalla se huomattiin siitä, kun kävin lääkärissä kilpirauhaseni takia. Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa ja kontrollissa huomattiin, että se heittelee pahemman kerran. Kun kilpirauhanen saatiin kuntoon, ei siltikkään kaikki ollut kropassani ihan niin kuin pitää. Lääkärin mukaan mun kroppa käy kovasti taistelua jotain vastaan. Muutaman testin ja pitkä kertomuksen jälkeen mun viime kuukausien perusteella, lääkäri totesi mun olevan pahasti ylikunnossa. Lisäksi sain läksytystä ihan liian vähäisestä syömisestä ja unesta. En voinut uskoa korviani. Enhän minä voi olla ylikunnossa?! Alkoi pitkä toipuminen, joka ei ole vieläkään lopussa.

Olen nyt ollut liikuntakiellossa kaksi kuukautta. Silti mun leposyke on vähän yli 90. Mulla on pitkä matka vielä siihen, että olen taas salilla nostelemassa puntteja. Mulle liikuntakielto on ollut tosi haastavaa ja vaikeaa. Pelkään neuroottisesti painonnousua, vaikka lääkärin mukaan mulla ei ole siitä pelkoa mun nykyisillä elämäntavoilla. Mutta kun on kerran saanut karistettua ylipainon pois, ei sitä halua enää ikinä takasin. Samaan aikaan kun kuntosali on mulle kieletty alue, mun pitäs opetella syömään paljon paljon enemmän ruokaa. Vaikeaa on ollut, mutta kyllä tästä selvitään.

Miksi kirjoitin tämän tänne?
Haluan herätellä ihmisiä siihen, että ylikunto voi iskeä ihan kenelle vain. Ei tarvitse olla huippu-urheilija, vaan se vaanii ihan tavallisia kuntoilijoitakin. Itse opin kantapään kautta sen, kuinka iso merkitys on palautumisella ja etenki sillä ruualla, kun treenaa. Luulin aikasemmin tekeväni kaiken oikein. Viimeistään siinä kohtaa kun kesän alussa huomasin, että kroppa ei oikein enään palaudu treenistä, olisi pitänyt hälytyskellojen soida. Pidin ehkä viikon tauon liikunnasta, mutta sillä ei pitkälle pötkitä. Mun tavoitteeni tällä hetkellä on ottaa loppuvuosi ihan rennosti ja katsoa treenaamista vasta ensi vuoden puolella. Se aika tuntuu hirvittävän pitkältä, mutta tiedän että se on vain mun omaksi hyväksi.

Lue myös nämä