Klikkaa Smartumin sivustolle Top bar icon a0959d54d92197ed4e79ef43d3978da1984be5fa6f6809ff14908a4cc92f9ec1 Top bar logo 53b61cbb6b854e6ec59fdf3d3482a6f5647563cea0ec3044d53a631d3e3bbc39
Blogit

Astu Stageen

Aitoa asiaa hyvinvoinnista. Seuraa, osallistu, innostu, bloggaa ja rokkaa. Tarkkaile katsomosta tai nouse itse lavalle!

Kuntosalille pääsyn mahdottomuus ja helppous

Juoksulenkillä Gambiassa
Juoksulenkillä Gambiassa

Pitkin maita ja mantuja reissaillessani on eri maiden kuntosaleja ja jumppia tullut testattua. On mieletöntä huomata, kuinka eri maissa ja kulttuureissa asioista ajatellaan eri tavoin. Ja kuinka eri tavoin asioita toteutetaan. Espanjassa, Mallorcalla asuessani, kävin salilla ja jumpissa ahkerasti (ainakin alkuun). Kuntosali oli pieni ja hikinen, mutta hyvin moderni. Kassatyttönenkin puhui muutaman sanan sujuvaa englantia ja minä muutaman sanan espanjaa. Jumpassa olikin sitten eri meininki. Ohjaaja papatti menemään uno, dos, tres, sellaisella tempolla, että ehdin juuri laskea neljään, kunnes putosin kärryiltä. Eturivin paikka oli tämän takia minun, koska kaikki liikkeet piti matkia.

Eräänä päivänä menin jumppaan, jolla oli upea espanjankielinen nimi. Tuosta nimestä vain päättelin, että kyseessä on hyvä tunti. Jo hyvissä ajoin ennen tunnin alkua paikalle alkoi saapua jumppaajia tiukoissa trikoissa, hikinauhoissa ja säärystimissä. Heräsi pieni epäilys, ”kuulunko joukkoon”. Tunti alkoi ja luulin, että olin aloittanut armeijan. Punnerruksia, haarahyppyjä, ringissä juoksemista. Menin vain muiden mukana ja kuulin vain, kun ohjaajan pilli soi korvassani. Puoli tuntia meni, ja ihmiset poistuivat salista, minä jonossa mukana seuraten. Tämä jono johti suoraan spinning-pyörän päälle, jonka pedaleja sain polkea seuraavat puoli tuntia. En tiedä mistä johtui, oliko se juuri tuo tunti vai mikä, mutta en enää mennyt kyseiselle salille, vaan aloitin lenkkeilyn ulkona.

Pienellä Kreikan saarella taas salille pääsy oli itse mahdottomuus. Sali aukesi aamulla, kun oma työpäivä alkoi, oli kiinni siestan, ja sulki ovensa kun työpäivä loppui. Vapaapäivinä joskus salilla kävin, mutta ei se mitään herkkua ollut. Kanssatreenaajat höpöttivät puhelimeen juoksumatolla hölkätessään tai vastaanottopoika nautiskeli vieressäni gyrosta. Päädyin siis taas luontoon lenkkeilemään.

Gambiassa taas kaikki oli yhtä juhlaa. Jokaisella treenaajalla oli halutessaan ilmainen personal traineri, joka odotteli jo, milloin saavun paikalle. Joka kerta hän asetteli juoksumaton napit oikeaan asentoon, näytti liikkeet ja toi painot. Vieressä hän vielä laski yhdestä viiteentoista, jotta varmasti toistoja tuli tehtyä oikea määrä. Tässä ihan oikeasti pääsi kehittymäänkin ja hauis kasvoi herneestä mandariiniksi.

Suomessa kuntosalille on helppo mennä. Kotini lähettyvillä on neljä salia, joista vain valitsin minua eniten miellyttävän. Valitsin sen, jossa oli monipuolisimmat palvelut. Suomessa salilla hukun massaan eikä kukaan pidä huolta, kasvaako hauikseni mandariinista appelsiiniksi. Paitsi minä itse. Ja minähän kasvatan sen! Mutta kohta sulaa lumet ja varmaankin päädyn taas luonnon armoille…

Eveliina

Lue myös nämä