Klikkaa Smartumin sivustolle Top bar icon a0959d54d92197ed4e79ef43d3978da1984be5fa6f6809ff14908a4cc92f9ec1 Top bar logo 53b61cbb6b854e6ec59fdf3d3482a6f5647563cea0ec3044d53a631d3e3bbc39
Blogit

Astu Stageen

Aitoa asiaa hyvinvoinnista. Seuraa, osallistu, innostu, bloggaa ja rokkaa. Tarkkaile katsomosta tai nouse itse lavalle!

Kyllä lukeminen on ihanaa!

Yöllisen sateen jäljet hiipuvat utuna auringon noustessa kaupungin ylle. Torikauppiaiden kärryjen nitinä, kahvin tuoksu, kesäaamun kirkkaus ja ilo siitä, että olen päässyt tähän paikkaan täyttävät sydämeni. Kuulen, haistan, näen ja tunnen jokaisella solullani. Kaupungin pimeimmätkin kujat tuntuvat tutuilta, vaikka en niillä ole koskaan käynytkään. Elän tuon ihmisen mukana hänen surussaan ja tuon toisen onnessa, hän on se kaunis nuori nainen, joka nauraa usein. Tunnen miltä päähenkilön jännitys tuntuu, miten hän rakastaa ja miten vihaa. Itken, nauran ja iloitsen hänen kanssaan.

En ehkä osaa ilmaista sitä kovin kauniisti tai runollisesti, mutta tältä minusta tuntuu, kun luen hyvää kirjaa. Lukemisen avulla olen päässyt kurkistamaan paikkoihin ja asioihin, joihin en todellisuudessa ehkä tule koskaan pääsemään. Jo pienestä pitäen olen usein uponnut kirjojen valloittavaan maailmaan, milloin minkäkin aiheen parissa. Kirjat ovat parasta viihdettä mitä tiedän.

Kevään paras lukunurkkaus on parvekkeella. Siellä voi ottaa tarvittaessa myös pienet päikkärit!
Kevään paras lukunurkkaus on parvekkeella. Siellä voi ottaa tarvittaessa myös pienet päikkärit!

Olen tutustunut esimerkiksi elämään jääkauden esihistoriallisella ajalla (Jean M. Untinen-Auel, Maan lapset romaanisarja), erään suvun tarinaan orjuuden keskellä (Alex Haley, Juuret), oloon helsinkiläisenä rikkaana ja köyhänä sisällissodan kourissa ja sen jälkeen (Kjell Westö, Missä kuljimme kerran), tunteisiin ja arjen askareisiin naisena, vaimona ja äitinä Teheranissa (Jasmin Darznik, Iranilainen tytär), Kadonneiden kirjojen hautausmaahan (Carlos Ruiz Zafon, Tuulen varjo ja Enkelipeli) jne. Nämä jotkut todelliset ja toiset mielikuvitukselliset tapahtumat olen tallettanut sieluuni rakastaen jokaista lukemaani sanaa.

Välillä oikein ärsyttää, jos kanssaeläjäni eivät ymmärrä lukemisen iloa. Tekisi mieli tyrkyttää, pakottaa ja anella heitä lukemaan mielestäni täydellisiä opuksia. Syyllistyn jopa ääneen lukemiseen, jotta saisin kirjan äänen kuuluviin. "Kyllä lukeminen on ihanaa" huokailu kuuluu kodissamme usein silloin, jos olen törmännyt mielestäni täydelliseen teokseen. Enkä koskaan lakkaa hämmästelemästä miten ihmeessä kirjailijat oikein sen tekevät. Täydellisen tunnelman, johon voin heittäytyä ja elää täysillä mukana. Mestarillista.

Joskus olen soimannut itseäni siitä, että en ole lukenut tarpeeksi klassikko- tai tietokirjoja. Historia esimerkiksi on mielestäni todella kiinnostava aihe, mutta paksut vuosiluvuilla täytetyt opukset eivät oikein jaksa innostaa.

Toki minäkin olen Tuntemattoman sotilaani lukenut. Täällä  Pohjantähden alla on yksi kaikkien aikojen suosikeistani, mutta listallani on todella paljon klassikoita, joita en ole koskaan avannutkaan. Sinuhe egyptiläinen on tainnut olla minulla lainassa kaksi vuotta ja yhä edelleen se on lukematta. Jostain syystä en vain saa edes aloitettua koko kirjaa. Olenko sivistymätön moukka, kun en jaksa kahlata läpi "pakollisia" kirjoja?

Olen tullut siihen tulokseen, että suotta minä itseäni soimaan. Yhtään kirjaa minun ei tarvitse avata vain siitä syystä, että se kuuluu yleissivistykseen. Voin hyvin lukea ihan mitä haluan ja nauttia niiden kirjojen tuomasta onnentunteesta. Sitä paitsi kaikista kirjoista oppii yhtä jos toista, minä ainakin olen oppinut. Sydämen sivistys on mielestäni lopulta paljon tärkeämpää kuin tietoviisaus, kaikilla elämän osa-alueilla.

Haluan lopuksi nöyrästi kiittää koko sydämestäni kaikkia kirjailijoita. He ovat luoneet minulle ja monelle muulle maailman, jossa pääsemme hetkeksi minne tahansa, voimme tehdä mitä vain ja olla ketä haluamme.

Anne

Lue myös nämä