Klikkaa Smartumin sivustolle Top bar icon a0959d54d92197ed4e79ef43d3978da1984be5fa6f6809ff14908a4cc92f9ec1 Top bar logo 53b61cbb6b854e6ec59fdf3d3482a6f5647563cea0ec3044d53a631d3e3bbc39
Blogit

Astu Stageen

Aitoa asiaa hyvinvoinnista. Seuraa, osallistu, innostu, bloggaa ja rokkaa. Tarkkaile katsomosta tai nouse itse lavalle!

Liikunnan ilon löytyminen

Liikunnallinen elämä on parhaimmillaan, kun siitä tulee säännöllinen asia elämään. Kun liikunta on jatkuvaa, saa siitä enemmän irti. Endorfiineja kertyy tasaisesti ja mieli pysyy korkealla, kehitystä tapahtuu ja sitä kautta liikunta on mielekästä. Ennen kaikkea liikuntaharrastuksen ollessa säännöllistä ei tule kyseenalaistettua lenkille tai salille lähtemistä, vaan se on luonnollinen ja mukava osa arkipäivää. Aluksi esimerkiksi juoksulenkille lähteminen voi olla todella hankalaa siksi, että tietää sen olevan raskasta. Mutta kun kunto kehittyy jatkuvuuden myötä, niin lenkkeilystä tulee eri tavalla mielekästä. Vaikeinta aina on aloittaminen.

Tie säännölliseen liikuntaan on liikunnan mielekkyys. Liikunta ei saa missään nimessä olla pakkopullaa, sillä silloin into lopahtaa nopeasti. Jokaisen yksilön tulee muistaa, että kaikki eivät pidä raudan pumppaamisesta salilla tai lenkkeilystä autotien vieressä. Joillain taas jumpassa eivät koordinaatiokyky ja keskittyminen riitä ja mielekkyys katoaa kuin tuhka tuuleen. Tärkeintä on löytää ne omat suosikkilajit. Kannattaa muistaa, että tasaisin väliajoin on hyvä kokeilla jotain uutta lajia, koska suosikit eivät välttämättä pysy vuodesta toiseen samoina. Ne voivat hyvinkin olla kausiluontoisia. Joskus lenkkeilyn helppous tuo mielekkyyttä ja jatkuvuutta, mutta siihenkin voi kyllästyminen iskeä. Silloin on hyvä kokeilla miltä esimerkiksi seinäkiipeily tai tankotanssi tuntuisivat - olisiko niistä kenties uudeksi suosikiksi?

Jumppaa ulkona

Itse olen harrastanut liikuntaa pienestä pitäen. Oma isäni on ollut liikunnallinen esikuvani läpi elämän ja hän on kannustanut esimerkillään liikunnan pariin. Ensimmäiset todelliset, pitkäkestoiset harrastukset aloitin ala-asteella. Pelasin jalkapalloa viitisen vuotta ja ala-asteen lopussa vaihdoin pallon pienempään ja reikäisempään, kun sähly valtasi elämäni. Salibandya tulikin pelattua aikuiseksi asti. Harrastin lapsena erilaisia jumppia, mutta en saanut niistä mitään irti, mutta kun pääsin juoksemaan pallon perässä, tajusin, että "tässä se on, mun juttuni!".

Parikymppisenä kyllästyin palloiluun ja elämäntilanteen myötä en ollut valmis enää panostamaan yhtä paljon harrastukseen, kuin se olisi vaatinut. Laiskistuin ja jäin sohvalle. Kun ei ollutkaan enää sovittuja treenejä, ei tullut lähdettyä lenkille tai salillekaan, vaikka ne olivat tuttuja oheistreenejä jo salibandyajoilta. Minusta tuli todellinen sohvaperuna ja kiloja kertyi. Muutaman vuoden jälkeen havahduin kuinka laiska minusta oli tullut, ja päätin, että jotain olisi tehtävä. Yritin käydä aerobic-jumpassa, mutta en viihtynyt siellä. Kokeilin muitakin lajeja, mutta en viihtynyt missään. Lenkkeilykin oli todella raskasta, kun kunto oli niin huono, että piti kävellä joka toinen lamppupylvään väli. Liikunta ei ollut milläänlailla kivaa, ja harrastin sitä väkisin pari kertaa viikossa vain siksi, että en halunnut jäädä sohvaperunaksi.

Pikkuhiljaa kuntoni alkoi kohentua ja juoksemisesta tulikin mielekästä. Sain joululahjaksi sykemittarin, joka olin minun paras Personal Trainer! Innostuin saamastani datasta ja lenkkeilystä tuli oikeasti mukavaa! Samalla aloin käydä pelaamassa vanhaa harrastusta sählyä kerran viikossa. Hetkeä myöhemmin liityin kuntokeskuksen jäseneksi ja aloin käydä spinningissä ja muussa ohjatussa ryhmäliikunnassa. Tajusin, että jumppakin voi olla kivaa, kunhan ei ole monimutkaisia askelkuvioita. Ryhmäliikunnan helppous on siinä, että ohjaaja kertoo mitä tehdään ja muista treenaajista ja musiikista saa tarvittavan lisätsempin. Kuntoni nousi silmissä ja vuonna 2011 juoksin ensimmäisen puolimaratonin. Juoksusta oli tullut vahvasti osa elämääni, vaikka vannoin että "juoksusta ei tule koskaan minun ykkösjuttuani". Kuinkas kävikään? Syksyllä 2011 juoksin ensimmäisen maratonin ja Tukholmassa keväällä 2013 jo kolmannen. 

Juoksu oli mukavaa, mutta yhtäkkiä huomasin, että en saanutkaan siitä samalla tavalla irti kuin ennen. Juoksusta oli tullut liian vallitseva harrastus ja se alkoi tylsistyttää minua. Kaipasin jotain uutta. Samaan aikaan ystäväni oli yllyttänyt minua suunnistuksen pariin ja minä tietysti lähdin kokeilemaan, vaikka viimeksi olin hakenut rasteja ala-asteella koulun viereisestä metsästä. Innostuin suunnistuksesta samantien, koska siinä yhdistyvät kolme hienoa asiaa: juoksu, luonnossa liikkuminen sekä aivotyöskentely. Tunnin, parin suunnistusreissu menee kuin siivillä, koska sitä on niin kiinni kartassa ja maastossa. Vielä tänä päivänä nautin suunnattomasti tästä uudesta harrastuksesta ja voin todeta, että joka kerta lähden innoissani suunnistusmetsään!! Samalla olen löytänyt juoksuharrastukseenkin uutta mielekkyyttä nykyisestä muotilajista, polkujuoksusta. Juoksunkaan ei tarvitse olla tasaista ja tylsää, vaan voin oman mieltymykseni mukaan vaihdella maastoja ja vauhteja, juosta yksin tai ryhmässä. 

Jukolan viestissä

Minulle tärkeintä liikunnassa on aina ollut se, että lähden liikkumaan mielelläni! Aito liikunnan ilo on ainoa asia, joka pitää liikunnan jatkuvasti elämässä mukana. Kun liikunnasta pitää, haluaa sille järjestää aikaa kiireisessäkin arjessa. Se, miksi jaoin oman liikunnallisen tarinani, muistuttaa teitä siitä, että liikunnan ilo voi satunnaisesti kadota, mutta se löytyy varmasti oikeiden lajien mukana. Välillä täytyy nähdä vähän vaivaa etsiessään uusia lajeja ja aitoa nautintoa, mutta liikunnan ilo palkitsee varmasti. Kun liikunnasta nauttii, antaa se elämään paljon: hyvää mieltä, jaksamista ja suuria elämyksiä! 

Nautinnollisia liikuntahetkiä kaikille! Ota jouluna aikaa itsellesi ja kokeile uusia lajeja ja löydä liikunnan riemu! Ole avoin kaikille uusille asioille!

Lue myös nämä