Klikkaa Smartumin sivustolle Top bar icon a0959d54d92197ed4e79ef43d3978da1984be5fa6f6809ff14908a4cc92f9ec1 Top bar logo 53b61cbb6b854e6ec59fdf3d3482a6f5647563cea0ec3044d53a631d3e3bbc39
Blogit

Astu Stageen

Aitoa asiaa hyvinvoinnista. Seuraa, osallistu, innostu, bloggaa ja rokkaa. Tarkkaile katsomosta tai nouse itse lavalle!

Mindfulness ja levottomat kädet

Aloitin MBSR (Mindfulness Based Stress Releaf)-kurssin reilu kuukausi sitten ja löysin täysin yllättäviä puolia itsestäni:

a) Rusinat maistuvat AIVAN TÖRKEÄN hyviltä kun ne syö tietoisesti läsnäollen ja HITAASTI
b) Luulin meditoinnin olevan minulle joogina helppoa --> reality check: ei ole
c) Olemme kaikki yhteydessä toisiimme, tämän äärelle pysähtyminen hämmästyttää minua joka kerta
d) Kehoni on levoton. Niin myös mieleni. Argh!

Eli siis mitä-häh?

Harjoituksiimme kuului aluksi nk. body scan-harjoitus jossa tarkkaillaan kehon eri osia tietoisesti läsnäollen, eli siis maataan paikallaan ja aistitaan. Tämän jälkeen harjoituksiin lisättiin meditaatiota (jota olen tehnyt jo jonkin aikaa päivittäin aivan loistavan Headspace -sovelluksen avulla) ja nyt teemme näiden muodollisten harjoitusten lisäksi erilaisia havaintoja arjessa. Kuullostaa helpolta, maataan paikallaa, istutaan paikallaan ja sitten joskus pysähdytään vaikkapa työpäivän aikanakin hetkeksi paikalleen. Vähän toisin kävi. Esimerkiksi tietoisesti läsnäollen istuminen ja seisomaan nouseminen on yllättävän vaikeaa, kokeile vaikka!

Suurin haasteeni viime viikkojen aikana. Tuoli.

Tietoisesti läsnäolo ei tee autuaan onnelliseksi vaan tuo minut tähän hetkeen kaikkine sen raadollisine tunteineen jotka eivät aina ole miellyttäviä. Päädyinkin siis tarkkailemaan itseäni kädet levottomina ja kehoa paikalleen pakottaen enkä löytänyt itseäni lainkaan zen-tilasta. Huolimatta taivaallisista rusinoista ja yhteydestä kaikkeen maailmassa, mieleni laukkaakin koko ajan yhä kiivaammin, mitä enemmän olen meditoinut ja harjoitellut. Vai tulenko vain kenties tietoisemmaksi tästä laukkakilpailusta? Ja se pakottava tarve liikutella kehoa kehoskannaus-harjoituksen aikana ja lopulta myös kampaajan tuolissa sekä toisinaan myös työkavereiden suureksi huvitukseksi työpöydänkin ääressä kiemurrellen tuo minut lähes pakokauhunomaisten tunteiden äärelle. Tietoista läsnäoloa tosiaan!

Iita on hyvin tietoinen mutkan takana häämöttävästä koirapuistosta. Ei malttaisi kävellä talutin löysällä...

Mutta.

Ohjatut harjoitukset (ja ehkä vähän joogaharjoittelun tuoma kokemuskin) sekä tuntemusten ja havaintojen sanoittaminen ryhmässä avasi tilannetta sen verran että nyt harjoitukseeni pääsee vihdoin mukaan irti päästäminen. Koetin lähes väkivalloin puristaa kehoani paikalleen ja pakottava tarve liikkua vain paheni kerta kerralta. Kurssille myös osallistuvan ystävän kanssa keskustelimme näistä 'tärinäkäsistä' ja todettiin yhdessä että ehkäpä kehooni on varastoitunut jotakin joka haluaa päästä ulos nyt kun pysähdyin kuuntelemaan. Ehkäpä käsillä on minulle jotain kerrottavaa?

Joogassa uskotaan että kädet ovat sydämen jatke. Ja niinhän ne tavallaan ovatkin, sikiön kehittyessä kohdussa, alkaa käsien kasvu sydämen takaa. Ehkäpä onkin kyse siitä että se onkin sydän jolla on jotakin kerrottavaa minulle....?

Nyt riittää että kuuntelen.

<3
Lotta

Lue myös nämä