Klikkaa Smartumin sivustolle Top bar icon a0959d54d92197ed4e79ef43d3978da1984be5fa6f6809ff14908a4cc92f9ec1 Top bar logo 53b61cbb6b854e6ec59fdf3d3482a6f5647563cea0ec3044d53a631d3e3bbc39
Blogit

Astu Stageen

Aitoa asiaa hyvinvoinnista. Seuraa, osallistu, innostu, bloggaa ja rokkaa. Tarkkaile katsomosta tai nouse itse lavalle!

Tunnustuksia ja haaveita

Tunnustan, olin noloudekseni koukussa Jutta ja puolen vuoden superdieetit -ohjelmaan. Harmittaa ihan, että ohjelma päättyi.

En ole koskaan osannut ihailla fitness-urheilijoita, koska touhussa on mielestäni ylittynyt normaalin urheilun raja. Olen kovasti epäillyt, ettei kehon maksimaalinen rääkkääminen voi olla kovin terveellistäkään. Viime aikoina olen kuitenkin tullut yhä enemmän siihen tulokseen, että on tässä maailmassa hullumpiakin asioita kuin hullun lailla urheileminen.

Ohjelmaa katsoessani hämmästyin, sillä Jutalta tuli tosi hyviä ohjeita laihduttajille esimerkiksi ruuan laadun suhteen. Hän kannustaa syömään oikeaa ruokaa ja jättämään einekset kaupan hyllylle. Ei kiitos marinoidulle lihalle, kyllä kiitos oikealle aidolle ruualle, yrteille ja kasviksille. Ainostaan light-limujen ja -mehujen juomisesta olen itse eri mieltä. Niitä ei mielestäni pitäisi tarjota kenellekään. Mainittakoon kuitenkin, että vielä reilut 10 vuotta sitten laihdutin itse liikkumalla ja syömällä pelkästään kevyttuotteita, kaiken lisäksi aivan väärissä suhteissa. Ihmekös tuo, kun tuppasi koko ajan väsyttämään. Ei tainnut tulla elimistöön ainakaan liikaa ravinteita, vitamiineja ja hivenaineita, mutta sitäkin enemmän lisäaineita ja turhuuksia. Huh, onneksi ihmisen ajatusmaailma voi ja saa muuttua.

Jutan ohjelman paras anti oli nähdä laihduttajien elämänmuutokset. Yhdessäkin jaksossa "päähenkilö" tiputti huimat 40 kiloa, mutta totesi siinä samassa muuttaneensa koko elämänsä onnellisempaan suuntaan. Hän ei ainoastaan laihtunut, vaan sai elämästään paremman otteen aina raha-asioita myöten. Kun ihminen pystyy suuriin suorituksiin, olipa kysymys laihduttamisesta tai mistä tahansa muusta, nousee itsetunto varmasti.

Toki kolikolla on kääntöpuolensa. Ihmiset tukahtuvat ahdistukseensa ollessaan tyytymättömiä omaan painoonsa ja usein jojottelevat kilojensa kanssa. Oma minäkuva saatetaan nähdä paljon lihavampana kuin se todellisuudessa onkaan ja tämä voi johtaa pahimmassa tapauksessa syömishäiriöön. Varsinkin nuorten soisi näkevän esikuvinaan muutakin kuin yltiöpäisen laihoja malleja. Tukholmalaisen Åhlens-tavaratalon käyttämä normaalikokoinen mallinukke on herättänyt ihastusta. Suomessa normikokoisia nukkeja käytetään vain xl-mallistoja esitellessä eikä niillä kuulemma ole muuten kysyntää. Eikö tämä ole nurinkurista, jos mikä? Täysin normaalikokoinen ihminen näkee oman kokoisen mallinuken ja toteaa olevansa "suurikokoinen".

Itse en juuri nyt pysty kiipeämään kotiimme kolmanteen kerrokseen hengästymättä. Kävelylenkit ovat, silloin kun niitä voi tehdä, "mummot menevät ohi" -tyyppisiä. Haaveillen katson kaikkia lenkkeilijöitä, jotka suorastaan kiitävät ohitseni. Näen jo itsenikin jäntevänä ja kiinteänä lenkkiläisenä. Mielikuvissani juoksuni on unelman kevyttä ja helppoa, askellus tasaista ja varmaa. Salilla painot nousevat kuin höyhenet ja minä uhkun elinvoimaa ja hyvää oloa.

Totuus on, että liikunnan aloittaminen sairastamisen jälkeen, ja muutenkin, vaatii valtavasti tahdonvoimaa. Joudun aloittamaan kaiken nollasta. Tiedän, että haaveilu on helppoa, oikea tekeminen ei niinkään. Luultavasti sohva kutsuu enemmän kuin lenkkipolku, siihen kun on niin helppo jämähtää. Haenkin jo nyt motivaatiota tuleviin liikuntasessioihin sekä Jutan diettiohjelmasta että erilaisista blogeista. Liikuntaidoleitani on monia, yksi niistä on kaverini Nina, jonka blogia seuraan innolla. Jos muut pystyvät pitämään itsensä kunnossa liikunnan avulla, miksi en minäkin! Kysymys on lopulta vain halusta ja tahdon lujuudesta. I will do it!

Anne

Lue myös nämä